Ison metsän reunassa oli pieni mökki, jossa asui nainen nimeltään Eeva ja hänen poikansa Eero.Eräänä päivänä he olivat poimimassa metsässä kasvavia punaisia makean makuisia marjoja. Suuren ämpärin täyteen poimittuaan he palasivat mökillensä.
-Eeva sanoi pojallensa! nyt herkutellaan makeita marjoja mahan täydeltä. Heidän syödessään marjoja Eeva huomasi kuinka häntä alkoi heikottaa ja samalla huomasi myrkkykasvin piikin osuneen häneen.
-Eeva sanoi pojalleen! sinun täytyy lähteä hakemaan minulle vastalääkettä, jota kasvaa metsän toisella puolella, mutta et näe kasvia ennen kuin olet sanonut pitkän loitsun, joten sinun täytyy ottaa loitsukirja mukaasi, mutta muista! älä anna kenenkään lukea loitsukirjaa sillä joudut kulkemaan synkän metsän läpi kulkevaa polkua ja metsä on täynnä vaaroja. voit käyttää kolmea loitsua, mutta jokaista vain kerran joten käytä viisaasti loitsuja. Perille päästyäsi, yhdellä loitsulla saat esille kotkan joka lennättää sinut takaisin kotia. Eeron kuunneltua äidin kaikki neuvot hän lähti matkaan kohti synkkää ja pimeää metsää, jossa ei koskaan ollut aikaisemmin käynyt ja vain tovin käveltyään Eeroa alkoi jo pelottaan. Metsä oli hiljainen eikä Eero nähnyt mitään muuta metsässä kuin suuria puita jotka näyttivät ainakin tuhansia vuosia vanhoilta. Metsässä oli paljon kaatuneita puita ja polku oli tosi kapea. polun molemmilla puolilla oli tosi syvät rotkot joten varovainen täytyi olla. Hän ei nähnyt minkäänlaista liikettä, mutta kuitenkin hänestä tuntui kuin joku olisi tuijottanut häntä, mutta urheana eero jatkoi matkaansa puristaen tiukasti loitsukirjaa kylkeänsä vasten, kunnes yhtäkkiä hän tipahti syvään kuoppaan.Eeroa alkoi pelottaan todella paljon hän yritti kiivetä kuopan seinämiä pitkin ottaen kiinni seinämistä kasvavista juurista mutta turhaan sillä juuret olivat liian heikkoja ja katkesivat eeron painosta, Eero mietti ja mietti kuinka voisi päästä pois näin syvästä kuopasta ja istui alas.Tovin istuttua eeron olkapäälle lennähti pieni perhonen hetken aikaa eero katsoi perhosta ja luki loitsukirjasta loitsun, pieni pieni perhonen lennättäisitkö minut maan kamaralle ja samantien perhonen kasvoi suuremmaksi ja lennähti syvästä kuopasta kantaen eeron maankamaralle, Eero kiitteli perhosta joka muuttui samantien omaksi itsekseen ja lensi pois.Eero jatkoi matkaansa väsyneenä ja huomasi kuinka metsä vain pimeni hänen kulkiessaan syvemmälle metsän uumeniin oli niin pimeää että eero ei nähnyt eteenpäin ja joutui pysähtymään peloissaan hän mietti kuinka voisi jatkaa matkaa kun ei nähnyt mitään, kunnes äkkiä kirkas valo häikäisi eeron silmiin niin kirkkaasti että joutui laittamaan kädet silmiensä eteen ja kurkistamaan sormiensa välistä.Hetken katsottua sormien välistä eero huomasi että valo tuli suuresta tulikärpäsparvesta ja otti taskusta vesi pullonsa kaatoi vedet maahan ja sai muutaman tulikärpäsen pulloonsa, pullo oli kuin lyhty ja eero näki taas kulkea metsässä.Eeron kulkiessa tulikärpäspullo toisessa kädessään ja loitsukirja toisessa kädessään hänen kätensä alkoi väsyä ja pitkä matka alkoi janottaa, hetken matkan päässä eero huomasi pienen mökin jonka savupiipusta tuli savua ja juoksi innoissaan kohti mökkiä,mökin ovelle saavuttua eero kummasteli mökin ovea joka oli kasvien peitossa ja kahvana oli jonkin ison eläimen kynsi,siitä huolimatta eero koputti oveen ja ovi aukesi, tule sisään vain!kuului mökistä.Eero ei voinut olla menemättä koska jano oli niin kova ja astui sisään, katsoen ympärille peloissaan Eero kysyi mummolta jonka huomasi lieden äärellä sekoittamassa isoa pataa onko sinulla antaa vettä! johon mummo vastasi tottakai saat vettä! kunhan annat minun lukea kirjaasi sanoi mummo, Eero oli jo antamassa kirjaansa kunnes muisti kuinka äiti oli kieltänyt antamasta kenenkään lukea kirjaa ja vastasi en voi antaa sinun lukea kirjaa! ja saman tien kääntyi ympäri ja juoksi mökistä ulos, Eero juoksi niin lujaa kuin hän pystyi, pitkän matkan juostua eero vilkaisi taakseppäin ja kompastui puiden juuriin ja pyöri pitkin edessä olevaa mäkeä alas suoraan suohon.Eero hätääntyi ja rupesi rimpuilemaan suossa mutta huomasi, mitä enemmän hän rimpuili sitä enemmän hän vajosi suohon jossa oli jo vyötäröään myöten,Eero yritti kurottaa lähimmästä puusta roikkuvasta oksasta kiinni mutta se oli liiankaukana ja kokoajan hän vain vajosi syvemmälle kunnes kaivoi loitsukirjasta loitsun ja sanoi oi suuri suuri puu nostaisitko minut maankamaralle ja samantien puu heräsi henkiin ja tarttui eeroa suurilla oksillaan käsistä ja nosti maan kamaralle eeron päästyä maankamaralle hän alkoi kiitellä puuta mutta puu oli taas entisensä.Eero huomasi ilahtuneena kuinka synkkä ja pimeä metsä loppui hän selvisi metsän läpi ja saapui aukealle alueelle josta äiti oli puhunut ja kaivoi loitsukirjan esiin ja lausui oi kauniit kukkaset näkyviin teidät tahtoisin ja niin koko maa loisti kauniista kukkasista eero poimi kimpun kukkasia ja loput katosivat enään yksi loitsu hän sanoi ja lausui oi suuri mahtava kotka kuljeta minut kotia ja suuri kotka ilmestyi ja sieppasi eeron vahvoilla jaloillaan ja kiidätti suuren metsän yli tuohon pieneen mökkiin jossa eero antoi äitillensä kukan joka paransi hänet ja niin eero kertoi matkastaan äidillensä kuinka hän selvisi matkastaan kun uskoi äitiään ja niin he elivät elämänsä onnellisina loppuunasti